Odottelua, odottelua... kylläpä tämä viimeinen vuorokausi tuntuu tosi pitkältä. Ja hieman jännittää. Onhan siitä jo pitkä tovi, kun pentu asteli viimeksi kotiimme (1999). Voi kunpa huomenna kaikki menisi hyvin. Lähtö kasvattajan luota, automatka, tutustuminen uuteen kotiin ja sitten se ensimmäinen yö, se meitä taitaa jännittää eniten. Mutta pian saatte kuulla lisää. Sitähän varten minä tämän
Liikasten Briard Diaryn loin. Hyvää yötä ja huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti