Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Kyllä maailma on varmaan ihmeellinen paikka pienelle pennulle. Kaikki asiat ovat uusia. Niitä ihmetellään silmät suurina ja maistellaan pienillä terävillä hampailla ;)

Kahtena viime päivänä on ollut monen monta ihmettelyn aihetta:

• tuut, tuut, tuut sanoi suuri jäteauto peruuttaessaan
• kylläpä oli kaunis 6 kuukauden ikäinen Collie-tyttö
• ihmeellistä hurinaa hiustenkuivaajasta
• autoajelua työmatkaliikenteen seassa
• imuri... tuo alkuun hieman epäillystä herättävä vekotin, mutta jota melko rohkeasti uskallettiin jo lähestyä käytön jälkeen.
  

Päivä kerrallaan ja aina jotain uutta :)

Voiko pökäleestä olla näin onnellinen...

Kyllä voi :)
1½ vuorokauden ripuloinnin jälkeen pökäle näyttää taideteokselta!!!

Ja mikä tärkeintä, pennulla näyttää virtaa riittävän :) Tänään, kun olo oli parempi, otimme ensimmäiset hihnassa kulkemisen alkeet. Mielenosoituksesta hampaat iskettiin heti kiinni hihnaan, mutta kyllä me sitten päästiin melko nopeasti liikkumaan hihnan kanssa kuten kuuluukin.

Ja tänään saatiin myös vieraita. Ensin kävi Litsa mamma ja myöhemmin mökki pappa... ja molempien kanssa Jasu tuli oikein hyvin juttuun.

Tänään kaikki on...

... paremmin :)

Huusholli kuin lehtien lukusali

Kasvattaja viestitteli eilen ja kyseli mites Jasun masu voi? Siellä kun parilla sisaruksella oli alkanut ripuli. Iloksemme ilmoitimme, että kaikki hyvin... mutta tänään klo 05.00 aamulla, ripuli iski myös Jasuun. Päivä on sitten mennytkin melkolailla siivouspuuhissa. Apteekista haettiin apua ja toivotaan, että ripuli jää lyhyt aikaiseksi. Voi miten käy pientä pentua sääliksi :(

Onneksi pienempi ruoka-annos kuitenkin maistuu, vesikupilla käydään ja muutamia leikkihetkiäkin on jaksettu viettää. Toivotaan siis, että vatsa alkaa pikku hiljaa rauhottua, ja päästään pian normaaliin ja "hajuttomampaan" arkeen.

Lukusali

Kuitenkin niin rentoa lepäilyä

  

Ensimmäisen yön jälkeen...

Ensimmäinen yö meni odotettua paremmin. Yöpuulle mentiin noin klo 23.30 ja nukuttiin yhtäsoittoa klo 02.00 asti. Heräsin kun pieni kirsu tökki poskeani ja ajattelin rynnätä pikaisesti pissapaperia kohti tai ulos, mutta kun nostin päätäni ja kosketin Jasua, niin hän samantien nukahti uudelleen. Mitään ikävän oireita ei kuitenkaan ollut, siitä olen kiitollinen. Pari tuollaista samankaltaista herätystä oli ja sitten viiden aikaan suoritettiin tarpeet ja jatkettiin unia. Yö meni siis melko hyvin, eikä muut lauman jäsenet olleet aamulla kovin väsyneitä ;)

8 viikkoisen Jasun päivärytmi oli kutakuinkin pissa, leikki, ruoka, kakka ja uni, pissa, leikki jne.
Näiden lisäksi käytiin tervehtimässä naapuria, suoritettiin lemmikkiliikereissu, josta haimme lisää ruokaa ja solmulelun vetoleikkeihin.

Hieman illemmalla sitten suoritettiin kasvattajan toiveesta eka pesu. Ei mikään kauhukokemus Jasulle, eikä meille. Hieman touhu Jasua kummastutti, mutta halusimme pesun jälkeen vielä kokeilla saammeko Jasun saapumaan kylpyhuoneeseen... pienellä yllytyksellä hän saapui pesutilaan innokkaasti, joten mitään kovaa traumaa ei kait sitten syntynyt :) Kuivauksen jälkeen myös totuteltiin muutamiin harjan vetoihin, ihan hyvin se meni, vaikka harja saikin pienten terävien hampaiden ansiosta kolhuja. Pesun jälkeen tuli sitten pienet "hepulit" ja sitten unten maille.

Taisin eilen unohtaa kertoa hieman Jasu nimen valinnasta. Eka briardimme Keea, nimettiin kreikkalaisen saaren mukaan ja Jasu sai taas nimensä kreikan sanasta Geia sou. Jásu = tuttavallinen tervehdys, jonka moni on varmasti kuullut Kreikan matkallaan. Mutta sanatarkka käännös on "terveydeksesi", joten ajattelimme, että Jasu tuo piristystä elämäämme ja näin ollen toimisi terveysvaikutteisesti mieliimme... saas nähdä miten käy ;)

Sellaista tänään :)

Eka pesu...

... ja pesun jälkeiset unet

Jasu - Zhamanen Sundance Kid on saapunut kotiimme

Matka Sastamalasta kohti Turkua sujui todella hyvin. Jasu nukahti kun olimme tehneet matkaa noin 2 km. Automatka sujui ongelmitta, se tehtiin vain yhden pysähdyksen tekniikalla.

Uutta kotia on nuuskittu, leikkejä leikitty reippaasti ja pikaisia unia nautittu. Ruoka on maistunut, ihan kuin välillä ihmetellen, että olenko minä tosiaankin ruokakupilla yksin, missä ovat ne muut 10, jotka ovat aikaisemmin jakaneet ruokakuppini. Mutta mikä koomisinta, pentu pysähtelee välillä leikin lomassa katselemaan telkkaria :)

Eniten jännittää tuo ensimmäinen yö. Saa nähdä miten se menee. Huomenna se tiedetään.

Tässä muutama kuva tältä päivältä.

Huomenna se tapahtuu... pentu saapuu kotiimme

Odottelua, odottelua... kylläpä tämä viimeinen vuorokausi tuntuu tosi pitkältä. Ja hieman jännittää. Onhan siitä jo pitkä tovi, kun pentu asteli viimeksi kotiimme (1999). Voi kunpa huomenna kaikki menisi hyvin. Lähtö kasvattajan luota, automatka, tutustuminen uuteen kotiin ja sitten se ensimmäinen yö, se meitä taitaa jännittää eniten. Mutta pian saatte kuulla lisää. Sitähän varten minä tämän Liikasten Briard Diaryn loin. Hyvää yötä ja huomiseen.

Kultaisia muistoja Keeasta

Saimme tosiaan viettää Keean kanssa 13 ihanaa vuotta yhdessä. Päivääkään emme vaihtaisi pois, vaikka yhteinen taipale ei aina ollut helppo Keean sairasteluiden vuoksi. Tosiaankin rakas Keeamme sai jo 1½ vuotiaana sairastuttuaan akuuttiin suolistotulehdukseen diagnoosin: ruokatorven laajentuma. Kuulimme ja luimme paljonkin sairaudesta ja pelkäsimme pahinta, mutta olkoon Keea hyvänä esimerkkinä siitä, ettei saman diagnoosin saatuaan kannata luovuttaa. Vauhdikaasta harrastustoiminnasta ja rajuista koira leikeistä piti kuitenkin luopua ja hieman vauhtia hiljentää. Hieman rajoittuneempaa tuo arkielämä oli, mutta pyrimme kuitenkin tarjoamaan Keealle mahdollisimman paljon toimintaa ja menoa, jotta hänellä olisi ollut mukava briardmainen elämä. Toivottavasti onnistuimme siinä. Tyytyväiseltä koiruudelta hän ainakin vaikutti.

Tässä kuvakooste rakkaan Keeamme elämästä. Olet muistoissamme.

Keea toimi mielellään keväällä "työnjohtajana" venetelakalla,

koska tiesi, että pian alkaisi veneilykausi.

Kesäisin kiertelimme Turun saaristoa ristiin rastiin.

Turun Ruissalossa on kauniita ja mukavia lenkkipolkuja.

Keean yksi lempipaikoista oli mökkimme Köyliöjärven rannalla.

Ja kuten kuvasta näkyy, Keea osasi ottaa myös mökillä rennosti.

Tässä odotellaan mummolassa lahjojen avaamista.

Kiltisti ja kärsivällisesti hän jaksoi odotella pakettejaan. 

Kotimme sijaitsee lähellä Littoisten järveä, jonka jäällä sai

kirmata vapaasti, mutta haavereiltakaan ei aina vältytty.

Tässä Keea surkeena jalka teipattuna, kun kannuskynsi

tarrasi pieneen halkeamaan jään pinnalla.

Patikoimassa Köyliönjärven kansallismaisemissa.

 

Lempilelu  

Retkellä Kuhankuonon reitistöllä. Sääli, että Pekka
ei ole tässäkään kuvassa mukana, vaan hän on niin useasti

juuri tuon kameran takana.

Keealla oli rakas hiirityyny (tuo harmaa) jota hän kantoi ja

riepotteli kaikki nuo vuodet. 

Säkylässä, Huovinrinteen maastossa.

Keea piti kovasti rapsuttelusta, halailusta ja pussailusta.

Tässä Uuden vuoden suukko Karunassa.

Keea osallistui useana vuonna taloyhtiömme kevät talkoisiin.

Keea oli IHANA, mutta luonnettakin löytyi sopivasti.

Emme voineet olla ostamatta kyseistä huivia.

"Tottelen kun haluan", niin osuva Keealle.

 

Vietämme tässä Keean 13-vuotis synttäreitä kotipihallamme.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Vietimme mukavaa yhdessäoloa,

karkkia syöden. Emmekä tienneet silloin, että tämä kuva jäisi

viimeiseksi yhteiseksi kuvaksemme. Onneksi emme tienneet.

Kiitos Keea, että olit olemassa!! 

Puuhastelua Suomen Briard ry:n Turun alajaostossa

Turun seudun alajaoston toiminnassa

oli joskus vipinää ja vilskettä.

Puuhastelua oli jos jonkinlaista... ja mikä tärkeintä,

meillä oli tosi mukavaa yhdessä.

Retkellä Vinkkilässä.

Kuvassa Keea, Pekka, Maisa ja Jari

Eräs surullisen kuuluisa TOKO mestaruuskisa

sateisessa Turussa. Sade alkoi kun ensimmäinen

briard astui kehään, ja loppui kun kehänauhoja

alettiin keräämään pois.

Silloinen puuhasteleva alajaosto.

Yhteisellä retkellä taas Vinkkilässä.

Tottahan toki retkellä pitää grillata

makkaraa ja uida.

Kuvassa Susi ja Maisa.

Turun briardit treenailivat yhdessä

myös Haunisten kentällä.

Kuvassa Keea ja Pekka.

Hyppyyyy...

Kuvassa Keea ja minä.

Ihan vaan yhteisellä lenkkireissulla.

Ja taas kouluttautumaan...

Retkellä Rymättylän Haukkuapajalla...

... ja kukin pääsi vuorollaan

tutustumaan lampaisiin.

Kuvassa Mirkku ja Teija.

Mirkku ja Dassu hakutreeneissä.

Tässä oli nyt vain muutama kuva alajaoston puuhasteluista.

Tottahan toki ehdittiin touhuta paljon muutakin, mutta

digikamera ei ollut vielä tuolloin niin yleinen kapistus

kuin nykyään. Nyt näppäillään niitä kuvia kännykällä.

Ihania muistoja!

Keean pentukuvia

Keea tutustumassa Jalasjärven luontoon, kasvattajansa pihamaalla.

Tässä Keea ja Keean emä Viivi Pekan huomassa.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa, Kaarinan Littoisissa.

"Eikö sängyssä muka saisi leikkiä?"

Keean (Aistiharhan Vesta) sukupuu

Briard blogin aloittelua...

Meillä oli aikaisemmin omat kotisivut verkossa, mutta kun ilmaisen kotisivutilan tarjoaja ilmoitti lopettavansa kyseisen palvelun, emmin miten jatkaisimme briardmaisten puuhastelujemme kerrontaa tutuille ja hieman tuntemattomillekin.

Olen seuraillut muutamia blogeja, ja siitä se ajatus sitten lähti... miksi en siis itse toteuttaisi tarinoitani tällä viestintävälineellä. Nyt on sitten tili luotu, mallipohja valittu ja ensimmäistä tekstiä tässä kirjoitellaan, aivan noviisina. Kenties tässä ajan myötä hieman kehittyy, kuka tietää, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Blogi... miksi juuri nyt? Siksi, että odottelemme parhaillaan innokkaina pienen briard pennun saapumista kotiimme. Vielä on tovin käytävä töissä ja muutamia öitä nukuttava, ennenkuin tuo terhakka karvakakaramme saapuu. Miten sitä nyt muuten saisi näitä "viimeisiä" iltoja kulumaan, kun aloittelemalla blogia ja valmistelemaan Briard päiväkirjaa pentua varten. Tiedän kuitenkin, että tuttavapiiristäni löytyy muutama tuttu, jotka haluavat seurata näin verkon välityksellä, pennun elämää. Ja enhän pane pahitteeksi, vaikka joku muukin seurailisi briardmaista elämäämme... jos vaikka iskisi se pentukuume.

Mutta ennen ensimmäisiä pentutarinoita, haluan lisätä blogimme sivulle myös muutaman tarinan sekä kuvan meidän rakkaasta Keea (= Aistiharhan Vesta) briardistamme, jolle jouduimme jättämään jäähyväiset viime kesänä. Vietimme Keean kanssa 13 ihanaa yhteistä vuotta, joita emme tule koskaan unohtamaan. Ikävä on vieläkin kova... olet Keea aina sydämissämme.

Nyt on oikea aika lopetella... kunhan vielä uskaltaisi painaa "Julkaise" nappia. Huh, huh... elämäni ensimmäinen blogi tarina on nyt kirjoitettu.