Ala-aste suoritettu

... vai pitäisikö sanoa, että läpikäyty. Stipendiä emme saaneet, mutta luokallekaan emme jääneet ;)

Tällä viikolla tosiaan päättyi käymämme Arkitottelevaisuuden A-kurssi. Mitä jäi käteen. Paljonkin... ainakin minulle itselleni, toivottavasti myös Jasulle.

Sain kurssilta oivat työkalut jatkaakseni Jasun kouluttamista. Ja kyllä nuo kurssin teoriaosuudet sai minut pohtimaan, että mitä koiruuden päässä oikein liikkuu. Tämähän ei missään nimessä tarkoita sitä, että olisin oppinut ajattelemaan kuten koira, mutta jotain kuitenkin koirien aatoksista, käyttäytymisestä ja valinnoista.

Ihan perusasioitahan me siellä käytiin läpi, mutta kaikki opit ovat olleet tarpeen!!!! Parilla ensimmäisellä kerralla ajattelin, että tästä ei taida tulla mitään, mutta sitten Jasu alkoi tottua hallissa oleviin häiriötekijöihin sen verran, että päästiin yhdessä harjoittelun makuun :) Mutta pitkä on vielä tie, jotta nämä opeteltavat asiat saadaan kunnolla toimimaan... Jasun pinna kun on niin lyhyt, että treenailu katkeaa helposti ylilyönteihin... pomppimiseen ja remmin vetoleikkiin... ja meinattiin me kerran kaataa yksi peltikaappikin hallilla :D

Mutta ihan heti en aio luovuttaa... Jasulla kyllä tuntuu olevan älliä päässä, kunhan tuon energiamäärän saisi ohjattua haluttuun toimintaan. Mutta hei, aloitamme Jasun kanssa jo ensiviikolla B-kurssin... jospa me jossain kohdin pääsisimme ylä-asteelle :)

11kk - Onnittelut kaikille S-pennuille!

Jasu lähettelee kaikille sisaruksilleen, Zhamanen S-pennuille, 11kk onnittelut. Nyt sitten vaan odottelemaan sitä 1-vuotissynttäriä ja sitä suunnatonta lahjapinoa :)

Jasu Littoistenjärven rannalla

Jasu ja jäätynyt vesilätäkkö

Alkuviikosta täällä Etelä-Suomessakin ilmat olivat jo melko viileitä ja olivat tehneet kepposensa iltalenkimme varrella oleville vesilätäköille.

Voi sitä riemastusta, kun Jasu huomasi, että lätäköt olivat jotenkin erilaiset. Tämä oli kuvattava, mutta valitettavasti videon laatu ei ole kovin hyvä... kännykkä ja illan pimeys ovat huono yhdistelmä.

Aloitimme Aa:sta

Suuntasimme viime viikolla Jasun kanssa Koirakoulun ala-asteelle. Aloitimme Arkitottelevaisuudessa A-kurssin. Tämä oli Jasun ensimmäinen koirakoulupäivä, ja sitä se oli myös minulle. Ensimmäistä koulupäivää taisi jännittää eniten minä, joka olen täysin vasta-alkaja koiran kouluttamisessa... mutta jostain on aloitettava.

Pohdin siinä hallin ulkopuolella odottaessamme, että mitäköhän tästäkin tulee. Mielikuvassani näin täydellisen kaaoksen ja draaman ainekset. Hihnan päässä kun riekkui täysenergiapakkaus Jasu.

Halliin astuessamme mielikuvani kaaoksesta vaan vahvistui ja yritin psyykata itseni ja hengitellä rauhallisesti. Halli oli Jasun mielestä täynnä ihastuttavia tuoksuja, ja hihnan mitta ei tahtonut riittää pojan innokkaaseen menoon. Ja olihan hallissa 7 muuta nelijalkaista ja niiden lisäksi uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Pidättele siinä sitten kaksin käsin junioria, että saataisiin jokin järjestys halliin, jotta kurssi voi alkaa. 

Opettajan rauhallinen mutta kantautuva ääni kuului onneksi Jasun kumean haukunnankin yli. Ensimmäisen tunnin tarkoituksena oli ensisijaisesti tutustua tähän uuteen ympäristöön ja muihin häiriötekijöihin. Saimme kuitenkin ensimmäisen tehtävän. "Ota oma tila hallista ja yritellä houkutella Jasua nameilla ottamaan kontaktia sinuun". Jasun pää pyöri ja muut koirat kiinnostivat ekaluokkalaista... mutta ihme ja kumma, Jasun kiinnostus kuitenkin heräsi, ja sain nameilla Jasun juoksentelemaan ja seurailemaan minua. Hah, ensimmäinen ihme oli tapahtunut, Jasu seuraili minua vaikka häiriötä oli ympärillä kerrakseen. 

Ensimmäisen oppitunnin toinen treeni oli koiran rauhoittaminen. Harjoitus ja ohjeet olivat musiikkia korvilleni. Tämän olen aina halunut oppia :) Koira viereen ja tiukka hihna kengän alle. Seisotaan vaan paikalla, huomioimatta koiraa... ja koiran tulisi rauhoittua omistajan viereen. Harjoituksen aikana tulisi suorittaa samalla koiranomistajien sekä koirien esittely. Huh, huh ajattelin. Jasu kun tässä kohdin olisi taas halunnut tepastella ympäriinsä, ja koska se ei ollut mahdollista, niin hän aloitti äänekkään häiriköinnin.

Ei muuta kuin sanoista tekoihin. Asetin hihnan kenkäni alle tiukasti ja aloin odotella mitä tuleman pitää. Olenko kohta nurin vai... Tiukka remmi sai Jasun pyörimään kintuissani levottomasti ja yritti pyristellä vastaan ja vapautua jopa pannastaan. Jatkoimme sinnikkäästi. Mitä, mitä... en osaa sanoin kuvailla tunnetta, kun tunsin Jasun laskeutuvan makuulle jalkani viereen. 1, 2, 3, 4, 5 laskin mielessäni ja silloin Jasu ponkaisikin jo pystyyn, mutta laskeutui pienen hetken kuluttua uudestaan jalkani viereen. Painoi jopa päänsä tassujensa väliin. Jeee, olin iloinen! Siinä saimme seisoskella pienen tovin ennenkuin "Vapaa" käsky sallittiin.

Ensimmäinen kerta olikin sitten siinä. Tunti vierähti kuin siivillä, ja olin niin iloinen, että uskaltauduin tähän hommaan. Tämä ei taidakkaan olla "impossible mission"... toivossa on ainakin hyvä elää :)

Viikolla olemmekin sitten treenailleet tuota rauhottumista kotona, lenkillä, ostoskeskuksen pihalla... ja onnistuneet siinä :)

Huomenna on taas koulupäivä... saa nähdä mitä se tuo tullessaan.

Terveisin,

alaluokkalaiset Jasu & Jaana

   

Älä koske toisen pulloon...

Kymppinakki

Oho, nyt esiintyy jo kahden viimeisen blogikirjoituksen otsikossa sana nakki :) Mutta minkäs teet, kun Jasun ehdottomasti suosituimmaksi herkuksi on noussut nakkimakkara. Linjoista on kuitenkin pidettävä huolta, joten paketin kyljessä luki 10-kevyt nakki. Tuon nakkipaketin valintaan taisi kuitenkin vaikuttaa se, että paketti ostettiin Jasulle... täyttihän poika täydet 10 kuukautta :) On se sellanen sälli... elohopea, jäärä, ärripurri, lyhyt pinnainen, mutta kun se sille päälle sattuu, niin on kyllä nopea oppimaan... kunpa noita hetkiä vain saisi jotenkin lisää ja pidennettyä ;)

Mutta hei, aivan mielettömän mukava juttu on myös se, että vaikka Jasun elämää onkin vasta seurailtu noin 8 kk, on blogimme katselukertojen määrä jo noussut yli 4000. Ja se on paljon se!!! :) :)

Vaikka mainitsinkin tuossa aiemmin, että Jasulla on todella lyhyt pinna, niin yhdessä tilanteessa Jasu kyllä jaksaa odotella kärsivällisesti... katsohan tämä pieni video klippi.

Jasun nakkileikit

Jasu mieltyi kesälomallaan grillikioskilta saamaansa nakkiin niin, että nyt Juniorille (9kk) maistuu  nuo nakkileikit, joita käymme leikkimässä tuossa viereisellä kentällä. Ihanteellista on, että tuo kenttä sijaitsee vain 100 metriä kotioveltamme, joten melkeinpä milloin tahansa voi pyrähtää kentälle... kunhan nyt hieman alkuun katselee ympärilleen, ettei suurempia häiriötekijöitä ole lähettyvillä ;)

Katso Jasun nakkileikit