Juhlaväkeä kuitenkin kiinnosti briard pentu sen verran, että taisi siinä melkein kukin kerrallaan käydä Jasua tervehtimässä. Lopulta Jasu pääsi isolle aidatulle pihalle, ja viuh... vauhtia piisasi. Pihalle Jasun kanssa uskaltautuivat myös ne vieraat, joilla itsellä on ollut tuo karvainen koheltava briard. Niitä kun isäntäväen lisäksikin löytyi.
Meillä on mennyt Jasun kanssa muuten niin mukavasti, mutta pojan innostuttua, näykkiminen ja käsien ja jalkojen pureminen saa vallan. Siitä tavasta kun pääsisimme eroon... nopeasti. Muistan miten edeltävä briard tyttömme Keea toimi innostuessaan. Keea nappasi aina innostuessaan lelun suuhunsa ja riepotteli sitä tovin ympäri huushollia kirmaten ja näin vaimensi suuremman intonsa... se "tuntui" huomattavasti mukavammalta.
Tästä Jasun innostuneesta näykkimisestä johtuen, jättäydyimme mieluummin Jasun kanssa pihalle, mutta ehkäpä ensi kerralla Jasu pääsee ihan sisälle asti :)
Matka, uudet ihmiset ja kokemukset kuitenkin väsyttivät pikku pojan niin, että uni maistui koko paluumatkan ja vieläpä kotosallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti