11kk - Onnittelut kaikille S-pennuille!

Jasu lähettelee kaikille sisaruksilleen, Zhamanen S-pennuille, 11kk onnittelut. Nyt sitten vaan odottelemaan sitä 1-vuotissynttäriä ja sitä suunnatonta lahjapinoa :)

Jasu Littoistenjärven rannalla

Jasu ja jäätynyt vesilätäkkö

Alkuviikosta täällä Etelä-Suomessakin ilmat olivat jo melko viileitä ja olivat tehneet kepposensa iltalenkimme varrella oleville vesilätäköille.

Voi sitä riemastusta, kun Jasu huomasi, että lätäköt olivat jotenkin erilaiset. Tämä oli kuvattava, mutta valitettavasti videon laatu ei ole kovin hyvä... kännykkä ja illan pimeys ovat huono yhdistelmä.

Aloitimme Aa:sta

Suuntasimme viime viikolla Jasun kanssa Koirakoulun ala-asteelle. Aloitimme Arkitottelevaisuudessa A-kurssin. Tämä oli Jasun ensimmäinen koirakoulupäivä, ja sitä se oli myös minulle. Ensimmäistä koulupäivää taisi jännittää eniten minä, joka olen täysin vasta-alkaja koiran kouluttamisessa... mutta jostain on aloitettava.

Pohdin siinä hallin ulkopuolella odottaessamme, että mitäköhän tästäkin tulee. Mielikuvassani näin täydellisen kaaoksen ja draaman ainekset. Hihnan päässä kun riekkui täysenergiapakkaus Jasu.

Halliin astuessamme mielikuvani kaaoksesta vaan vahvistui ja yritin psyykata itseni ja hengitellä rauhallisesti. Halli oli Jasun mielestä täynnä ihastuttavia tuoksuja, ja hihnan mitta ei tahtonut riittää pojan innokkaaseen menoon. Ja olihan hallissa 7 muuta nelijalkaista ja niiden lisäksi uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Pidättele siinä sitten kaksin käsin junioria, että saataisiin jokin järjestys halliin, jotta kurssi voi alkaa. 

Opettajan rauhallinen mutta kantautuva ääni kuului onneksi Jasun kumean haukunnankin yli. Ensimmäisen tunnin tarkoituksena oli ensisijaisesti tutustua tähän uuteen ympäristöön ja muihin häiriötekijöihin. Saimme kuitenkin ensimmäisen tehtävän. "Ota oma tila hallista ja yritellä houkutella Jasua nameilla ottamaan kontaktia sinuun". Jasun pää pyöri ja muut koirat kiinnostivat ekaluokkalaista... mutta ihme ja kumma, Jasun kiinnostus kuitenkin heräsi, ja sain nameilla Jasun juoksentelemaan ja seurailemaan minua. Hah, ensimmäinen ihme oli tapahtunut, Jasu seuraili minua vaikka häiriötä oli ympärillä kerrakseen. 

Ensimmäisen oppitunnin toinen treeni oli koiran rauhoittaminen. Harjoitus ja ohjeet olivat musiikkia korvilleni. Tämän olen aina halunut oppia :) Koira viereen ja tiukka hihna kengän alle. Seisotaan vaan paikalla, huomioimatta koiraa... ja koiran tulisi rauhoittua omistajan viereen. Harjoituksen aikana tulisi suorittaa samalla koiranomistajien sekä koirien esittely. Huh, huh ajattelin. Jasu kun tässä kohdin olisi taas halunnut tepastella ympäriinsä, ja koska se ei ollut mahdollista, niin hän aloitti äänekkään häiriköinnin.

Ei muuta kuin sanoista tekoihin. Asetin hihnan kenkäni alle tiukasti ja aloin odotella mitä tuleman pitää. Olenko kohta nurin vai... Tiukka remmi sai Jasun pyörimään kintuissani levottomasti ja yritti pyristellä vastaan ja vapautua jopa pannastaan. Jatkoimme sinnikkäästi. Mitä, mitä... en osaa sanoin kuvailla tunnetta, kun tunsin Jasun laskeutuvan makuulle jalkani viereen. 1, 2, 3, 4, 5 laskin mielessäni ja silloin Jasu ponkaisikin jo pystyyn, mutta laskeutui pienen hetken kuluttua uudestaan jalkani viereen. Painoi jopa päänsä tassujensa väliin. Jeee, olin iloinen! Siinä saimme seisoskella pienen tovin ennenkuin "Vapaa" käsky sallittiin.

Ensimmäinen kerta olikin sitten siinä. Tunti vierähti kuin siivillä, ja olin niin iloinen, että uskaltauduin tähän hommaan. Tämä ei taidakkaan olla "impossible mission"... toivossa on ainakin hyvä elää :)

Viikolla olemmekin sitten treenailleet tuota rauhottumista kotona, lenkillä, ostoskeskuksen pihalla... ja onnistuneet siinä :)

Huomenna on taas koulupäivä... saa nähdä mitä se tuo tullessaan.

Terveisin,

alaluokkalaiset Jasu & Jaana

   

Älä koske toisen pulloon...

Kymppinakki

Oho, nyt esiintyy jo kahden viimeisen blogikirjoituksen otsikossa sana nakki :) Mutta minkäs teet, kun Jasun ehdottomasti suosituimmaksi herkuksi on noussut nakkimakkara. Linjoista on kuitenkin pidettävä huolta, joten paketin kyljessä luki 10-kevyt nakki. Tuon nakkipaketin valintaan taisi kuitenkin vaikuttaa se, että paketti ostettiin Jasulle... täyttihän poika täydet 10 kuukautta :) On se sellanen sälli... elohopea, jäärä, ärripurri, lyhyt pinnainen, mutta kun se sille päälle sattuu, niin on kyllä nopea oppimaan... kunpa noita hetkiä vain saisi jotenkin lisää ja pidennettyä ;)

Mutta hei, aivan mielettömän mukava juttu on myös se, että vaikka Jasun elämää onkin vasta seurailtu noin 8 kk, on blogimme katselukertojen määrä jo noussut yli 4000. Ja se on paljon se!!! :) :)

Vaikka mainitsinkin tuossa aiemmin, että Jasulla on todella lyhyt pinna, niin yhdessä tilanteessa Jasu kyllä jaksaa odotella kärsivällisesti... katsohan tämä pieni video klippi.

Jasun nakkileikit

Jasu mieltyi kesälomallaan grillikioskilta saamaansa nakkiin niin, että nyt Juniorille (9kk) maistuu  nuo nakkileikit, joita käymme leikkimässä tuossa viereisellä kentällä. Ihanteellista on, että tuo kenttä sijaitsee vain 100 metriä kotioveltamme, joten melkeinpä milloin tahansa voi pyrähtää kentälle... kunhan nyt hieman alkuun katselee ympärilleen, ettei suurempia häiriötekijöitä ole lähettyvillä ;)

Katso Jasun nakkileikit

Kesäloma osa II - Hotelliloma

Vietimme heinäkuussa kesälomastamme 3 viikkoa ja sen jälkeen palasimme arkeen ja työympyröihin kahdeksi viikoksi... mutta sitten oli taas lomaviikon aika :)

Mökkeilyn lisäksi luvassa oli myös hotellilomaa... sekä Jasulle että meille muille laumanjäsenille. Yksi laumanjäsenistä täytti pyöreitä vuosia, joten ajattelimme juhlistaa sitä matkaamalla Tampereelle ja Hotelli Tammeriin. Vaikkakin hotelli Tammer olisi vastaanottanut myös lemmikit, ajattelimme varata Jasulle oman hotellihuoneen koirahotellista.

Selailimme wepistä lähiseudun vaihtoehtoja ja kuinka ollakaan... käsiin osui Turun Sanomat, jossa oli juuri artikkeli koirahotelleista, ja silmiin osui kotikaupungissa, Kaarinan Piikkiössä sijaitseva koirahotelli Pia's Dreamdogs. Kyseinen koirahotelli pääsi myös samana iltana YLE:n uutisiin.

Soitto Piikkiöön, taustatietojen antamista ja sitten Pian kysymys:"Minkälaisesta koirasta on kyse?" Hieman tuumailin, että minkähänlaisen reakoinnin saan vastaukseeni " 8kk ikäinen Briard poika". Riemukas kommentti kuului puhelimesta:" Voi kuinka ihanaa, briard... siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi tavannut briardin. Työskennellessäni Koirapäiväkoti Doghousessa, oli minulla hoidokkina briard... voi kuinka kivaa... tervetuloa". Siinä samalla sitten sovimme tutustumiskäynnistä.

Seuraavana sunnuntaina suuntasimme kohti Piikkiötä. Siellä Maija jo odottelikin meitä. Kiertelimme koirahotellia, jokaisella koiralla oli oma huone ja useammassa huoneessa oli jopa tuoli tai sohva. Kurkistimme juoksutarhaan ja ihastelimme hotellin metsäistä ympäristöä. Mutta hei, pihalla oli niin upea ja suuri uima-allas koirille, että harvoin näkee edes sellaista meidän ihmisten pihapiireissä. Paikka vakuutti meidät niin positiivisesti, että nyt vain suunnittelemaan lomaa. Pieni "briardmainen" härdelli kuitenkin saatiin aikaiseksi ennekuin lähdimme hotellilta. Lähdön hetkellä myös Pia ilmestyi paikalle, ja hups... Jasu pääsi livahtamaan ulos autosta, ja siitä sitten hepulijuoksua pisin pihaa... tänne käsky kantautui Piikkiön metsiin, mutta ei Jasun korviin. Tovin siinä riekkuessa, saimme Jasun kiinni... sellainen oli Pian ja Jasun ensitreffit ;)

Saapui hotellille lähtö aamu. Laumanjäsenet olivat melkoisen hiljaista porukkaa... emme olleet koskaan aikaisemmin vieneet koiruuttamme "ulkopuolisen" hoiviin. Keea tyttömme kun lomaili aina mummolassa. Mutta olosuhteet muuttuu ja on uusien ratkaisuiden ja päätöksien aika.

Saavuimme hotellille, kävimme vielä pikaisesti läpi hoitosopimusasioita, vein patjan ja lelut Jasun huoneeseen (pieni pala kurkussa) ja sitten pihalle. Katja tarttui Jasun remmiin ja niin he häipyivät kulman taakse ja metsään lenkille. Seisoimme siinä muutaman sekunnin ja hyppäsimme autoon... olimme hieman hämillämme ja huolissamme, että mitenköhän tämä ensimmäinen hotelliloma oikein mahtaa sujua... mutta ei muuta kuin mars matkaan ja suunta kohti Tampereen junaa.

Saavuimme Tampereelle, ja suuntasimme hotellilta eräälle terassille viettämään kaunista aurinkoista lomapäivää. Ja kas, mikäs se siinä tallustaa... briard. Voi ei... heti tuli Jasu mieleen... noh, pakkohan sitä oli rynnistää tervehtimään tuota karvakasaa.

Valitettavasti kuvanlaatu on huono, mutta Chaccadon briardhan siinä.

Nimi jo unohtui :(

Tuli siinä illan mittaan katseltua muutamaan otteeseen kännykkää ja viestiä toivoen. Vihdoin kahdeksan aikaan illalla kännykkä sanoi pling ja viesti koirahotellilta oli saapunut. "Kaikki hienosti. Jasu söi iltaruokansa ja on oikein rauhallinen ja tulee hyvin toimeen Alma-koiran kanssa. Saivat kirmata juoksutarhassa." Huh, huh mikä helpotus! Seuraavana iltana saimme vielä ilmoituksen, että "Kaikki hyvin ja Jasu on ollut oikein reipas". Hyvin mielin jatkoimme lomaa, ja seuraavana päivänä sitten haettaisiinkin jo karvakakara kotiin.

Hotellilomat oli pidetty, ja oli aika hakea Jasu kotiin. Hieman jännitimme, että kävisikö Jasun kanssa samoin kuin Keean kanssa, kun ekaa kertaa lomamme jälkeen hänet haimme mummolasta. Keea käveli meitä vastaan ja käänsi takamuksensa meille ja suuntasi mummolan sohvalle ;) Näin ei Jasun kohdalla käynyt vaan jätkä ryntäsi melkeinpä meidän syliin... tai ainakin yritti sitä ;)

Siinä koirahotellin pihalla olikin sitten aika käydä Pian kanssa läpi Jasun ekaa hotellilomaa... ja yllätys oli melkoinen. Kuuntelimme Pekan kanssa silmät suurina, että meidän Jasustako se puhuu. Tässä Pian mainitsemia muutamia huomioita.

• Jasu aristeli alkuun sekä koiria että hotellin henkilökuntaa. Meitin Jasu, joka alusta asti on tutustunut reippaasti kaikkiin ihmisiin avoimesti... aivan toisin kuin Keea, joka lähestyi aina ihmisiä varauksellisesti, mutta tutustumisen jälkeen oli aina avoin. Ja Jasun kanssa käytiin pennusta asti pentutreffeillä, ja leikitty muutaman koirakaverin kanssa... ja kaikki on mennyt niin mukavasti.
• Jasun ensimmäinen päiväruoka jäi syömättä. Meitin Jasu, joka odottelee jo liotusvaiheessa ruokakuppinsa äärellä ja syö joka ateriansa noin 20 sekunnissa.
• Ensimmäistä pissaa pidäteltiin koko päivä. Meitin Jasu... tuon truikkimisen kanssa ei ole kyllä koskaan ollut ongelmia.
• Seuraava päivä menikin jo paljon reippaammin, ja kun tuo Alma koirakin löytyi kaveriksi.

Siinä vielä vaihdoimme kokemuksia ja ihmettelimme, miten erilaisesti Jasu toimi vieraiden kanssa ja vieraassa ympäristössä ilman meitä. Pia totesi vielä, että kenties olisi hyvä jos toisimme Jasun hotellille, vaikkapa ihan vaan lyhyelle vierailulle pika puolin, niin ettei vierailujen välille tulisi kovin pitkää aikaa. Nähtäisiin, että miten Jasu reakoisi seuraavaa vierailua. Melkeinpä yhteen ääneen Pekan kanssa totesimme, että näin tehdään.

Tällainen oli Jasun ensimmäinen hotelliloma. Ihan hyvin se kuitenkin meni, vaikka alku oli hieman kangertelua :) Ja sitten ei muuta kuin kotiin ja pakkaamaan mökkikasseja... seuraavana päivänä jatkettiin lomaa mökillä Köyliössä.

Jasun lempipaikka mökillä.

Kirsu kohti järveä, ja ei muuta kuin nauttimaan tuulen tuiverruksesta.